Säkylän Pyhäjärven Ympäriajo VI 6.9. 2014©

Tiettävästi Suomen vanhin edelleen säännöllisesti skoottereilla ajettava Ympäriajo, Säkylän Pyhäjärven Ympäriajo ajettiin tänä vuonna kuudennen kerran. Saimaalla on Saimaan Ympäriajoja ajeltu jo -60 luvulla. Nyt ei ole tiedossa perinteen jatkuneen Saimaalla. Tänä vuonna Säkylän Pyhäjärven ympäriajo järjestettiin Maksiskootterit. net:n , Nitro Boyz:ien ja Vespa Kilta ry Turku, toimesta yhteistyönä. Ikävänä yksityiskohtana todettakoon ”kuppikuntien” muodostuminen skootteriväen keskuudessa, mutta Varsinais-Suomessa pyritään vielä yhteistoimin järjestämään myös sellaisia yhteistapahtumia, joihin kaikki harrastajat ovat Tervetulleita, huolimatta, mihin suuntaan skootteriharrastus on erikoistumassa tai suuntautumassa. 

Järjestäjien moninaisuuden lisäksi on mainittava että osallistujiakin oli erilaisista ryhmistä Järjestävien lisäksi. Siitä allekirjoittanut on ainakin itse kovin tyytyväinen, ellei jopa ylpeä, ja toivottavasti myös moni muu näkee asiassa samansuuntaista iloa. Reitillä siis nähtiin osallistujia Skootterini.com: kutsun houkuttelemana jo toisena vuotena peräkkäin. SSC:n hallituksen jäsen pistäytyi reitin taukopaikalla, Kuten myös Vespa Killlasta oli kaksi hallituksen jäsentä vierailemassa. Varsin mukavasti saatiin siis huomiota. Pitkämatkalaisin taisi olla Lahdesta ja myös pääkaupunkiseudulta saatiin mukavasti osanottajia. Teimme myös vahvistamattoman osanottajaennätyksen, ehkä eniten loistavan sään ansiosta.

Naamakirjassa alkoi jo aikaisin aamusta näkyä sumuisia kuvia pitkämatkalaisten taukopaikoilta, ja vähän jännittikin, että joudutaanko lähtöaikaa, viimevuotiseen tapaan, lykkäämään sakean sumun vuoksi. Turussa kuitenkin sää selkeni jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Kaikillehan on selvää että ajoretken kokoontumispaikkaan tullaan aina skoppet tankattuina, että päästään heti ”reitille”. Noin periaatteessa on hyvä ensikertalaisten seurata, miten säännöllisesti ajetun retken reitti menee, tai sitten jossain muussa yhteydessä antaa aikaisemmin vinkkejä, kuin lähtöpaikalla. Eri asia on jos mennään paikka, jossa ei ole ennen käyty, ja jollain on hyvä näkemys ja osaaminen määränpäähän, niin reittioppaan pestin saa yleensä välittömästi. 

Hyödylliseksi vinkiksi lähtöpaikalla osoittautui tieto Ruskolta Vahdolle päin ajettavasta polkupyöräkilpailusta. Viimeisten paikalle saapuvien jälkeen, jotka ottivat kahvin pahvimukiin Manuelasta (juodakseen matkalla?) laskenta vahvisti Ympäriajolle lähtevien määräksi 13.Perinteiseen tapaan ajettiin satamaan, Suikkilan ja Kuninkojan tietä Ikealle, jossa laskettiin uudestaan osallistujat… Monien liikennevalojen jälkeen tapaa letka katketa, mutta tällä kertaa niin ei edes käynyt. Polkupyöräkilpailujen vuoksi ajettiin tänä vuonna ennen Ruskoa Maskuun, sieltä ohi Jarkko Niemisen Tenniskentän Nousiaisiin ja edelleen Mynämäelle Tuomaksen tuvalle. Reitti otti kovasti aikaa, asuntoalueilla toistuvasti olevien 40, 50 ja 60 km/h rajoitusten vuoksi.

Olimme saaneet Nikon ja Ilkan vaihtamaan kuulumisia Tuomaksen Tuvalle, Hieno Juttu! Valitettavasti eivät kuitenkaan malttaneet jatkaa kierrosta seurassamme. Vaihdettiin muutama sana, ostettiin pullat, piparit ja kertakäyttömukit, kun olimme saaneet kutsun Otsolan Artisaanien syysnäyttelyyn ja meille oli luvattu kahvitarjoilu. Veimme sitten pullat ja kupit mennessämme, säästääksemme edes vähän isäntäväen vaivannäköä. Mukavasti osanottajat osallistuivat myös viemiemme tarvikkeiden kustannuksiin.  Vahvistin vielä tekstiviestillä ruokailijoiden määrän ruokapaikkaan ja menoksi.

Mynämäestä Otsolaan johtavaa tietä pidetään motoristien keskuudessa yhtenä parhaimmista, Varsinais-Suomessa, eikä ainakaan omasta mielestäni turhaan? Mukavaa mutkaista tietä, ja vauhtikin sai nousta jo 80 km/h, joten päästiin maistelemaan ”mutkatien mannaa”. Ainakin itse viihdyin kovasti, tällä kertaa ei tullut huomautuksia liian kovasta vauhdistakaan, joten otaksun osallistujien myös viihtyneen. Myönnän, olen kyllä taipuvainen saamaan palautetta liian kovasta vauhdista. Puolustan, En ole koskaan jättänyt ketään, tai edellistä, pois taustapeilistä tai reitille… seli seli! VVRRooooooooMmmmmmm!

Otsolan koululla Arto oli jo keittänyt kahvit valmiiksi, ja esitteli mielenkiintoa herättäneet käsityömyymälän artikkelit, Molemmat SS- Vespa projektit, jotka olivat siis nyt Yläneellä. Radioamatööri harrastustaan, ja upeassa pihapiirissä olevaa hienoa savusaunaakin ihasteltiin. Juuri Harrikkansa myyneen skootteristin huomattiin ostavan enkelipinssin, ja tietenkin toinen hoksasi kysyä, että annoitko myös kaikki pääkallot pois Harrikan kaupantekijöiksi… Isot puheet jne. Myös pihassa juossut Pahta-koira sai 13 kertaa pitkät rapsut, ja sen jälkeen tinkasi uutta kierrosta. Yllättäen pysähdyimme Arton isännöimän lähes 2 tuntia ja ainakin me vieraat viihdyimme kovasti. Välitämme tässä Suuret Kiitokset vielä Artolle ja Rouvalle vieraanvaraisuudesta.

Seuraavaksi ajoimme vanhaa Valasrannantietä Valasrannalle. Se tie on jo kuihtunut melko huonoon happeen, vaikka nelisenkymmentä vuotta sitten se oli seudun ainoa kestopäällystie aina Huvitukseen saakka. Valasrannalle ajoimme pikaisesti, ja näimme ensi kertaa Pyhäjärveä. Valasrannan teema ja nimikyltti oli muuttunut oranssiksi, aiemmin sen muisteltiin olleen sininen? Tupakin (joku vielä polttikin?) mittaisen tauon jälkeen ihmettelimme ajoiko joku skootteriporukka Huvitukseen edelleen huonossa kunnossa olevaa vanhaa tietä, me ainakin kierrettiin uutta tietä.

Myllyahteella järven pohjoispäässä pysähdyimme seuraavaksi ihailemaan järveä, mutta alkoi jo olla kiire kahdeksi sovittuun ruokailuun. Ohi ajeli ralliautoja menneiltä vuosilta ja sittemmpin asia paljastui Ukin ralliksi, historic luokan peleille. Matka jatkui siitä rallin ”Purku” auton perään. Kauttuan ruukinpuiston vierestä ajettiin vain ohi. Säkylän museotie on aina maisemineen upeaa ajella ja Ruokailuun saavuttiin pienellä myöhästymisellä. Jossun Grillistä on, Gloria lehdessä, mainittu tarjottavan maailman parhaat kalahampurilaiset, ja muutama järviburgeri tilaus tosiaan tehtiinkin. Ruoka on varsin herkullista, mutta kokin kokkaamana 13 annosta otti pitkän aikaa, ainakin nälkäisten odotella. Kokki taisi itsekin olla tuskastunut urakkaansa, kun teki meille kaikille mansikkamousset jälkiruuaksi pyytämättä, hyvitykseksi odotuksesta. Erikoisuutena oli haasteannos, jollaisen näimme naapuripöytään vietävän. Se oli ison täytekakun kokoinen purilainen kuudella pihvillä ja painaa kuulemma 2 kg. Seinällä oli diplomi neljän haasteen selvittäneen nimen kera!

Ruokailun jälkeen oli tankkaustauko ja ABC:ltä lähdettäessä katselin pitkään tulevaa autoa, mitä kummallista siinä on ja tavasin tutunoloista rekisterinumeroakin. Perhana, sehän oli mun oma edellinen autoni ollut vuosia sitten. Ajan puutteen vuoksi ei menty rannassa olevalle urheilukentälle selvittelemään alle ja yli 300 cc skootterien paremmuutta, vaikka ”leukapauketta” aiheesta riittikin pitkin matkaa. 

Huovin rinteen ja Pyhäjoen kiertämisten kautta ajettiin järven länsireunaa takaisin Yläneelle, ja siitä aivan uuttaa kestopäällystetietä Keihäskoskelle. Ennuste piti siis paikkansa! Mutkiakaan ei ollut oikaistu pilalle asti. On hieno mopoilutie edelleen. Oripään päässäkin oli vielä toinen pätkä ”uutta mustaa” Hienoa.

Oripäässä, pysähdyksellä, oli aika tehdä retken remontti, tällä kertaa se kohdistui rekisterikilven kiinnikkeisiin. Hyvästeltiin reitin itäisessä pisteessä pitkänmatkalaisia. Meille oltiin vielä kohteliaitakin? Kerrottiin olleen ihan mukava päivä. Ja taisi joku mainita, että onneks ne ”ikävämaineiset turkulaiset” ei pilanneet tätä ajoretkeä.. Tuota ”kohteliaisuutta” mä kyllä vielä pureskelen… ;D

Seuraavaksi Pöytyän ja Riihimäen kautta vanhaa Turuntietä Auraan, hetken biobreikki. kuultiin jonkun aivan liian lähellä ajaneen saaneen kiven päähänsä. Itse mietiskelin miten ” pysäköinnin opettajalle” opetetaan turvaväliä ja moottoripyöräletkan vetoketjusysteemiä. Päätin kuitenkin olla hiljaa. Noo, seuraavalla etapilla ongelma poistui ja löysin uhrin kivivyöhykkeeltä poistuneena ajamasta oikealta ohi 40 km/h nopeusrajoitusalueella. Onhan se ikävää jos Scania mies ei ole kuullut vitsiä pikkuautoilijoista, joita inhottaa kun tausta peilistä on vain erotettavissa kirjaimet AN, ja edessä ajaminen tuntuu silloin epämukavalta. HEH! Ja tässäkin. Itselläni on myös parannettavaa tämän saman asian suhteen! Se turvaväli ei ole meille malttamattomille ihan helppo juttu! 

Lopuksi Aurassa sovittiin pysähtymättä jatkettavan kotiin. Suurin jakaantuminen tapahtuikin sitten Orikedon Shellillä.

Jo toistaen Yhteiset ajoretket tekevät ne osallistujat. Kiitoksia osallistujille. Parhaimpina menneinä kesinä olen tuon Pyhäjärven kiertänyt kolmisenkymmentä kertaa yksinäni tämän yhteisen ajokerran lisäksi. Näissä yhteisissä retkissä on oma hohtonsa. Niin kauan näitä järjestellään kun osallistujia riittää. Tapana näissä on vähän ”neuvoa kavereita” mutta kuten matkalla todettiin, jos ei neuvoja tule on syytä epäillä, ettei enää välitetä kaverista.  Oli Hieno Päivä, Hieno sää, Hieno Meininki. Iso Kiitos Kaikille! Seuraavalla ajoretkellä ”välitetään” taas toisistamme! Perättömiä pohdintoja ja kelvottomia otoksia matkan varrelta on kerännyt Pekka Hakanen©.