Maksiskootterit.net: 2014

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kemiön Kierros III, 4.10.2014©

Manuelan Skootteriparlamentin lokakuun alun perinteinen Kemiön Kierros ajettiin lauantaina 4.10.2014 kolmannen kerran. Ajokalenteria suunnitellessa näytti hetken siltä, että Kemiön tuntijamme Joni ei ehkä pääsisikään oppaaksi retkelle. Mutta kutsun laitettuani, Joni oli ensimmäisiä osallistumisen vahvistaneita retkelle. Jo viikkoa aikaisemmin sääennuste vaikutti oikein mukavalta ajopäivää silmällä pitäen. Loppuviikosta jo epäiltiin päivästä tulevan pilvisen ja aamulla jopa vähän satavan.

Kotona jo lähtiessäni näytti aamusumu melkein kokonaan hälvenneen ja sade loppuneen. Hetken mietin, lähtisinkö edellisenä päivänä museorekisteröidyllä PX:llä reissuun, mutta vaikka lämpömittari näytti jo reilua 10 C, päätin valita penkin- ja kahvanlämppärein varustetun uudemman matkaan mukavuussyistä.

Tankattuani ajoin Manuelaan hyvissä ajoin ja oppaamme Joni jo odottikin siellä. Upea auringonpaiste houkutteli pian myös muita paikalle. Kauimmainen Manuelaan tullut oli aamusella lähtenyt Iittalasta Burgmanilla. Ruska näytteli parastaan jo Varvintorilla.

Kemiön tienhaaran TB:llä meitä odotteli lisää skootteristeja ja Harrikan näköinen Yamaha. Yammu oli kuitenkin jo tulossa Kemiöstä, eikä liittynyt seuraan. Pääkaupikiseudulta TB:lle ajanut taisi ottaa kauimpaan tulleen manttelin, ja 9 iloista skootteristia ajeli kohti seikkailuja.

Kemiössä kahviteltiin Mac Daniel's:silla ja jatkettiin matkaa kohti Kasnäsiä.

Vielä ennen Kasnäsiä muutama kuva Söderlångvikin Kartanosta, jossa pysähdyimme ihailemaan syksyn värejä. Ja tästä myös vastaus vuoden "ihannekysymykseen". Kyllä kolme Vespaa oli ja viihtyi loistavasti mukana! :D

Lounainen lämmin ilmavirtaus oli houkutellut autotallin päätyyn kalpeimmatkin auringottajat. Monet olivat rohkeasti pukeutuneet yläosattomiin, ujoimmat pysyttelivät vielä varjon tuntumassa....

Skootteristeja kulmilta Söderlångvikissa

Pitkäkarvainen Mänty?

Oranssimaljakas, tiesi Kirsti Facebookin välityksellä.

Syksyä Söderlångvikissa

Lisää väriä

Kasnäsiin saavuttiin nälkäisenä, ja Paviljongin Buffetpöytä sai monet miettimään ylensyönnin vaarallisuutta, jota useimmat kuitenkin uhmasivat rohkeasti ....

Ajettiin vielä Taalintehtaalta vanhaa mutkaista rantatietä kohti Kemiötä, ja pysähdyttii keskelle "ei yhtään mitään" ihailemaan syksyn värejä. Ajettiin Kemiöön, ja lyhyen Gallupin jälkeen päädyttiin ajamaan suoraan Turkuun, vaikka päivä olikin ollut upea. Turkuun ajettaessa lämpömittari näytti muutaman kerran +18 C lukemaa, ja sekös skootteristeja huvitti lokakuussa.

Turun lähestyessä väkeä alkoi tuttuun tapaan erkaantua, kuka mihinkin suuntaan. Hieno lämmin syksyinen ajosää ei jättänyt ketään kylmäksi. Suuret Kiitokset oppaallemme Jonille, joka tuntee Kemiötä hyvin, ja jaksoi jakaa tietojaan meille. Opastaa Taalintehtaalta reitin Dragsfjärdiin ja pitää muutenkin retken hienosti järjestyksessä. Ja kaikille meille muillekin, me teimme upean tapahtuman taas. Hienon yhteisen Ajoretken. Ilman mukaanlähtijöitä ei juurikaan yhteisiä retkiä tehdä. Jos kauden ajot vaikka jäisivätkin tähän, niin hyvällä mielellä talven aikana miettimään ensi kesän yhteisiä ajoja. Miksi tällä meillä ei koskaan ole ajoja??? Ensi kesänä sata tai parisataa kilometriä mutkatietä kenen tahansa kotiseudulta, ja kutsut liikkeelle rohkeasti. Maksiskootterit ovat avanneet tietä. Osallistujia näyttäisi löytyvän aina! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavan ajokauden retkiä! KIITOS!
Perättömiä pohdintoja ja kelvottomia otoksia matkan varrelta on kerännyt Pekka Hakanen©.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

HUGON HENGESSÄ

Isännöin 20. syyskuuta 2014 toista kertaa Hugon Hönkäystä. Jälleen nähtiin, että vasta osallistujat tekevät tapahtuman. Sain vetää hämäläisessä maisemassa parinkymmenen skootteristin joukkoa ja sydämeni pompahteli riemusta, kun taustapeilistä näin kulkimien helminauhan takanani vilistävän pitkin pelloilla mutkittelevaa asfalttitietä. Komea näky!!

Ajaessani kertaan usein biisien ja runojen sanoja. Sellainen tapa minulla. Nyt mielessäni oli Eino Leinon runo "Maantiellä", joka alkaa osuvasti...."Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä, idästä lännestä pohjanpäältä...". Tässä porukassa kun olemme kavereita vaikka nimiä ei aina muistetakaan. Erityisen kiva tällä kertaa oli porukassa Israelin edustus. Ei tullut muuten yhteystietoja vaihdettua hänenkään kanssaan...

Mitä tällainen järjestely edellyttää? Itse asiassa ei mahdottomia. Hugo Standertskjöld aikoinaan halusi perustamansa Aulangon luonnonpuiston muodossa laittaa pelimerkkinsä muiden viihdyttämiseen, iloon ja hyvinvointiin. Minä en miljoonia sijoittanut - jokusen illan, joina olisin varmaan ajellut joutavia jossain toisaalla. Se ei ole paljoa. Loppuviimeksi.

Antaessaan saa. Jännitys vaihtuu riemuksi kun valmistelemasi ajotapahtuman lähdön aika koittaa. Ja kaverit alkavat valua lähtöpaikalle. Jessss. Katso..... Teimme sen taas!!!

Videon YouTube-versio saattaa näkyä paremmin. Avaa se TÄSTÄ

Hugon Hönkäys II, Kokoontumisajot Varsinais-Suomesta 20.09.2014 ©

Viikko sitten Vesijärven ympäriajon vierailulla sattui niin paljon kommelluksia, että alkoi jo hyvissä ajoin jännittää, tulisiko sama toistumaan. Ensimmäinen ”nielaisu” palan pudottamiseksi takaisin kurkusta, tuli aamulla kuuden jälkeen, kun aamukaffeella kännykkäni piippasi saapuneen tekstiviestin merkiksi. Voi…. Hymy alkoi kuitenkin kiristää velttoja poskipieliä, kun viestissä luki: ”Tämon vaan ilimootus notta kukko lauloo aamulla navetas :)” Tämä viittasi viimeviikolla tapahtuneeseen ”arkipäivisin” asetuksesta herättävässä kännykässä.


Shell Lieto

Katoksesta skootteria ottaessani ihmettelin skootterin olevan kauttaaltaan märkä. Tuo ympäröivä sumu oli siis märkää, ja ajautuu katoksen allekin? Ajelin Raision ST 1 asemalle, tankkasin ja saman tien pelmahti toinenkin skootteri tankin täyttöön. Määräajan täyttyessä ajoimme Lietoon, jossa meitä odotteli 2 skootteria lisää. Vaihdeltiin pikaisesti kuulumiset. Päiviteltiin sumua. Ja sovittiin jatkavamme verkkaisesti sumun läpi Forssan Aapiskukolle kaffeelle.


ABC Forssa

ST 1 Ahveniston tie

Ahveniston tienhaarassa odotteli uusi kaveri meitä tultuaan suoraan Pohjanmaalta Hämeenlinnaan. Tankattiin, ”Totta Kai” retkeä varten. Ja Ajettiin kaikki viisi Aulangolle. Hotellin kohdalla alkoi usko hiipua, mutta jatkoimme sinnikkäästi kohti ohjeen mukaista ”Näkötorni” viittaa. Ja hyvillä ohjeilla ei voi kuin päästä perille, Ruusunmajalle, todistettiin taas.


Ruusunmaja

Parikymmentä meitä oli lähtömaljoja nostelemassa, ja näkötornin, josta näkyy Lusikkaniemi, parkkipaikalta suunnattiin kohti ratamestarin tämänvuotista, tarkkaan salassa pidettyä reittiä. Ja sitten me ajettiin… Niin Hämeenlinnassa? Kai? Hienojen hämäläisten maisemien ja mutkateiden saattelemana saavuimme Saloisten järvelle, jossa lähes koko matkan kestopäällystetty tie kulki vain ”skootterinmitan” päästä rannasta. Rantatonttimaan tuhlausta aprikoitiin porukalla? Eerolan kyläkaupalla oli mahtavat liikenne yhteydet. Kaupan erotti rantalaiturista ja veneestä vain mainittu kestopäällysteinen tie. Sumukin oli jo kaupalle saapuessamme antanut auringonpaisteen tunkeutua lävitseen.

Saloisten järvi

Eerolan kyläkauppa

Vene, Laitiri ja tie ihan rannassa.

Honda DN-1

Pian laskeuduimme Turengin Suvirantaan, jossa parhaimmillaan kesätorstaisin on bongattu jopa 700 motoristia. Kerrassaan upea paikka ja mopohenkeen sopivia somisteitakin bongattiin. Kyllä meidän parikymmentä skootteriakin sai parkkipaikan ”elävän” näköiseksi?

Yamaha Majesty

Turengin Suviranta

Kymco Custom

Somiste

Tarina Hugon kekkereistä

Kirkon parkkipaikalla (Janakkalan Kirkko?) reittimestarimme kertoi mukavan tarinan Retken nimikkoisännän, Hugon järjestämistä bileistä, joissa oli avattu mm. 700 pulloa…. :D Kirkon takana oli mahdollisuus tutustua Hugon hautaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Hugo_Standertskj%C3%B6ld

Ahveniston maauimala.

Beach ahvenisto

Retkemme päätepisteenä oli 1952 Olympialaisten uimastadion, joka oli vastikään onneksi päätetty kunnostaa. Valitettavasti se oli jo suljettuna, ettei altaita päästy tarkistamaan. Tarinan mukaan lähellä oli ollut myös päätös, että altaat olisi täytetty turvallisuuden nimissä maalla, mutta kunnostuspäätös oli siis sivuuttanut tämän vaihtoehdon. Kiiteltiin kovasti retkestä, ja kuten kuvien ilmeistä huomaa, alkaneen ruskan muistutus ajokauden tulevasta taukoontumisesta sai kasvot vakavoitumaan. Onneksi Lasse kutsui vielä ensi viikonlopuksi Päijänteen osittaisen Ympäriajon ja yön aikana sellainen kutsu on myös ilmestynyt kalentereihin. Suurimmat Kiitokset tietenkin Timolle Upeasta retkestä, ja onnistuneista järjestelyistä. Ja aina kaikille osallistujille. Me Teimme Sen taas!

Retkellä huomoitiin myös Maksiskootteristien asialliset ajovarusteet, ja huomiokeltaisen värin käytön lisääntyminen useassakin yhteydessä. Hienoa työtä turvallisuuden nimissä!

Kotiin palattiin yhdenpysähdyksen taktiikalla. Stoppi oli Autokeitaassa. Viimeiset hyvästelypuheet siellä, ja porukka väheni taas tuttuun tapaan yhden kerrallaan erkaantuessa oman tienhaaransa kohdalla… Kohti uusia ajoretkiä! (Tällä kertaa taidettiin selvitä isommitta kommelluksitta?)

Perättömiä pohdintoja ja kelvottomia otoksia matkan varrelta on kerännyt Pekka Hakanen©.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

III(?) Vesijärven Ympäriajo, Kokoontumisajot Varsinais-Suomesta.

Aamulla oli kokoontuminen Raision ST 1 asemalla klo 06.30. Tankattuani varmistelin oikeaa lähtöaikaa vasta mittarihuolletusta skootterista, rannekellosta ja kännykästä, joissa kaikissa eri aika. Kännykän mukaan yksin raitille Lietoon johon muita enimmäkseen oli odoteltukin. Liedossa olitiin jo "lähtökuopissa" ja ajoinkin tienhaaran ohi. Yksi oli jäänyt pois kaatumisesta johtuneen kylkikivun vuoksi, mutta ohi ajettuani muistin, että myös Maskusta piti tulla mukaan. Ajoin siis linja-auton

pysäkille. Soitin parikertaa "varattu" tuuttausääneen. Laitoin tekstarilla olevamme jo matkalla, ja ajoimme kohti... Sumua?

Lopella Burgman tankattiin ja kesällä varttilitraisille säädetyn vauhdin todettiin olleen "riittävän". Kahvittelimme, ja huomasin kännykässäni viestin soittopyynnöstä. Maskussa oli herätyksen asetuksena ollut "arkipäivisin". Nyt oli takaa-ajo hyvässä käynnissä. Kohtapuoliin BMW kurvasi tankille ja liittyi kahviseuraan kuulumisineen.

Hollolassa tankattiin ajoretkeä varten. Huomattiin silmälasien jääneen Burgmanin päälle tankauksessa lopella. Puhelinsoitto varmisti lasien löytyneen ja sovittiin haettavaksi paluumatkalla.

MP-Museolle saavuttiin lähes minuutilleen tavoiteaikataulussa.

Ajoretki-Isäntä bongattiin jo kahvittelemasta.

Museossa Winhaa epäiltiin Suomalaiseksi, ja moottorin muisteltiin olevan helposti sirrettävissä talviajaksi moottorikelkkaan?

Lahden Satamassa "järjestäytyminen" käynnissä.

Aikataulut natsasi ja bongattiin "Kaunis Veera"kin satamassa. Ajoretken reitti oli... niin sehän oli Lahden Vesijärven Ympäri? :D

Sadan kilometrin ajoretkelle on ihan pakko saada tankkaustauko.

Kahvittelu oli hienossa satamassa upeiden järvimaisemien keskellä. Nurmelle oli laiturien taakse istutuksilla muotoiltu "VÄÄKSY".

Palatessa aterioitiin ABC Riihimäellä, Hausjäevellä ollut Pihvipaikka oli jo syyskuussa kiinni. Silmälasitkin löytyi paluumatkalla

Kiitokset vielä Lasselle, aivan upeasta mutkatiereitistä, vertaansa vailla olevista maisemista, ja en malta olaa mainitsematta tuosta hienosta "Turustakin tutusta" syyspäivän säätilasta, joka ajoittain muistutti keskikesää. Kaikille osanottajille ympäri Suomea, tehtiin taas yhdessä hieno päivä, jota on hyvä muistella vaikkapa tulevan väistämättömän talven aikana. Vaikka samalla sitten suunnitella, mitä kivaa taas ensi kesänä....

Mukavaa myös saada täältä Varsinais-Suomesta seuraa tähän siirtymälle. Etenkin kun siirtymällä sattuu ja tapahtuu. Luulin sellaisen elämänvaiheen olleen jo takana, kun nykyisin enemmänkin sieltä täältä vain "sattuu".... :D Aamulla siis herätimme yhden peiton alta, Toiselta hukattiin silmälasit hetkeksi. Ja varmemmaksi vakuudeksi lähdimme Museolta kotimatkalle, kun ammulla pommiin nukkunut veteli matkalle vielä pitkiä kalsareita jalkaansa ajopuvun alle. Kuullun mukaan kaveri on aikeissa muuttaa "mukavampaan seuraan" :D No retken alkupäästä tutun toisen liikenneympyrän jälkeen laskeskelin, että ei tässä kyllä ole kaikki. Taas linja-autopysäkilla tarkistuslaskenta, ja puutteen huomattuamme äkkiä Hämeenlinnantielle, jos vaikka takaa-ajo olisi taas käynnissä. Likolammen tienhaarassa olimme siis samoissa liikennevaloissa, kaikeksi onneksi. Muuten olisi yksi ollut Forssassa tosi nopeasti. Joka tapauksess ala-arvoista toimintaa matkanjohtjalta!

Kiitokset siis myös tässä siirtymissä mukana olleille, etenkin kärsivällisyydestä. Tuosta matkavauhdista vielä, että palumatkalla laitettin vartti litraiset etumaiseksi, ja takana oma nopeusmittarini näytti edelleen samoja menomatkan lukemia. "Hännät heittää" termi pitäänee siis paikkansa ajoletkassakin. Toivottavasti en ole yksin matkalla seuraavalla kerralla!

Kiitos Meille Kaikille! Mehän tehtiin SE taas!